Suomen Adventtikirkon historia
Adventtikirkon toiminta alkoi Suomessa vuonna 1892, jolloin Helsinkiin saapui Ruotsin adventtikirkon esimies Olof Johnsson sekä kaksi seurakuntatyöntekijää. Suomessa ensimmäinen adventtiseurakunta perustettiin Helsinkiin 1894.
Adventtikirkko toimi aluksi lähes yksinomaan ruotsin kielellä vuoteen 1907, jolloin työntekijöihin liittyi kaksi suomenkielistä työntekijää. Vuonna 1909 perustettiin itsenäinen Suomen konferenssi (piirikunta). Vuonna 1929 piirikunta jaettiin suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen. Suomenkieliseen konferenssiin kuului 1127 jäsentä ja ruotsinkieliseen 314. Nykyisinkin toiminta jakautuu kielellisin perustein kahdeksi piirikunnaksi. Vuonna 1982 Lapin läänistä ja Kuusamon kunnasta muodostettiin Lapin lähetys, jonka aluetta laajennettiin vuonna 2001 siten, että siihen kuluvat myös Kempeleen, Oulun ja Raahen paikallisseurakunnat. Uusi laajentunut lähetys valitsi nimekseen Pohjois-Suomen lähetys.
Heti uskonnonvapauslain tultua voimaan 1923 keskusteltiin rekisteröidyn adventistiyhdyskunnan perustamisesta. Suunnitelma toteutui kuitenkin vasta 1943, jolloin pastori Toivo Seljavaaralta kiellettiin Helsingissä kokousten pito sillä perusteella, että hän kuului siviilirekisteriin eikä mihinkään laillistettuun kirkkokuntaan. Pastori Seljavaaraa vastaan nostettiin syyte luvattomien kokousten pidosta, mutta Helsingin raastuvanoikeudessa syyte kuitenkin aiheettomana hylättiin.
Opetusministeriön päätöksellä 12.6.1943 seitsemännen päivän adventistiyhdyskunta Suomessa rekisteröitiin Suomen Adventtikirkko - nimisenä. Samaan aikaan rekisteröitiin kirkon ruotsinkielinen työ Finlands Svenska Adventkyrka -nimisenä. Vuonna 1991 Finlands Svenska Adventkyrka lakkasi itsenäisenä kirkkokuntana mutta liittyi samannimisenä rekisteröitynä seurakuntana Suomen Adventtikirkkoon. Nykyisin adventisteja on Suomessa noin 5000.
