PETO

Raamattu kertoo, että viimeisinä päivinä ilmaantuisi petovalta, joka pakottaisi ihmisiä kumartamaan sitä (Ilm.13:15-17). Raamattu myös varoittaa, että se joka kumartaa petoa, ei voi pelastua (Ilm.14:9-11). Johannes näki kuitenkin, että on joukko, joka ei ole kumartanut petoa ja on näin saanut siitä voiton (Ilm.15:2).

Jos lopunajalla elävien ihmisten on varottava kumartamasta petoa ja näin saatava pedosta voitto, niin miten tämä voi onnistua, jos ei tiedetä, mikä peto on? Kun Raamattu on antanut näin vakavan varoituksen, niin toki se myös antaa pedosta niin selvät tuntomerkit, ettei kenenkään tarvitse eksyä. Lähdetäänpä katsomaan noita tuntomerkkejä petovallasta.

Raamatussa sanotaan, että Daniel näki unen merestä nousevista pedoista.”Näin sanoi Daniel: Minä näin näyssäni yöllä, miten taivaan neljä tuulta panivat valtameren äkkiä kuohumaan. Merestä nousi neljä suurta eläintä, kaikki erilaisia” (Dan. 7:2, 3).

Merestä nousevia petoja, mitä se voisi tarkoittaa? Etsitään Raamatusta avain tämän symbolisen profetian selvittämiseksi. Ensinnäkin, yöllisessä näyssä oli vettä. Ilmestyskirjan 17:15 sanoo: ”Vedet, jotka näit, ne, joiden äärellä portto asuu, ovat kansoja, joukkoja, maita ja kieliä.” Ilmestyskirja ja Danielin kirja ovat sisarkirjoja ja puhuvat näin samoista asioita. Eli, Daniel näki neljän pedon nousevan kansojen keskeltä.

Sitten Jumala kertoo Danielille, mitä nämä pedot kuvaavat: ”Nuo neljä suurta eläintä tarkoittavat, että neljä valtakuntaa nousee hallitsemaan maailmaa. Neljäs eläin tarkoittaa neljättä valtakuntaa, joka on syntyvä maailmaan” (Dan. 7:17, 23). Raamatusta selviää, että peto kuvaa kuningasta tai valtakuntaa.

Sitten katsotaan ensimmäistä valtaa. ”Ensimmäinen oli kuin leijona, ja sillä oli kotkan siivet. Minun katsellessani siltä revittiin siivet ja se nostettiin maasta ja pantiin seisomaan kahdelle jalalle kuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän” (Dan. 7:4).

Kun Daniel pohti näkemiään neljää petoa, hän varmasti muisti kuningas Nebukadnessarin unen suuresta metallisesta miehestä (Dan. 2 luku). Molemmissa unissa käytetyt symbolit kattoivat muinaisen maailman neljä valtakuntaa alkaen Babyloniasta, sitten tulivat Meedo-Persian valtakunta, Kreikan valtakunta, Rooman valtakunta ja jakaantunut Eurooppa.

Mikä voisi kuvailla paremmin Babyloniaa, ensimmäistä valtakuntaa (jota kuvapatsaan kultainen pää edusti) kuin leijona – petojen kuningas? Muinaiset babylonialaiset itse käyttivät leijonaa kuvaamaan valtakuntaansa. Arkeologit ovat löytäneet Babylonin raunioista kuvia leijonasta, jolla on kotkan siivet. Niin kuin leijona tunnetaan sen voimasta ja saalistamisesta, kuningas Nebukadnessarin armeijan valloitukset olivat vertaansa vailla. Kotkan siivet puolestaan kuvaavat hyvin nopeutta, jolla Babylonia sai valtansa ja laajensi valtakuntaansa.

Lokakuun 13. vuonna 539 eKr. Babylonian valtakunta (jota metallipatsaan kultainen pää ja Danielin unen kotkansiipinen leijona kuvasivat) sai häpeällisen lopun.

Toista petoa – karhua – kuvaava valtakunta ei voi olla muu kuin Meedo-Persian valloittajakansa, jota metallisen kuvapatsaan hopeiset käsivarret ja rinta kuvasivat.

Kun Daniel katseli näkemäänsä karhua, hän sanoi: ”… oli toinen eläin, karhun kaltainen, joka seisoi toisella suunnalla, ja sillä oli kolme kylkiluuta suussaan hampaitten välissä” (Dan. 7:5).

Daniel sanoi, että karhulla oli kolme kylkiluuta suussaan hampaitten välissä, mutta Raamatusta ei löydy tunnistettavaa selitystä niille. Useimmat Raamatun tutkijat uskovat kuitenkin kolmen kylkiluun edustavan Lyydiaa, Babyloniaa ja Egyptiä – kolmea pääasiallista aluetta, jotka Meedo-Persian armeija kahmaisi.

Persian valtakunta hallitsi kaksi vuosisataa, mutta vaikka se oli vahva ja hirmuinen, Jumala paljasti Danielille unessa toisen pedon, eli valtakunnan, joka nousisi: ”Vielä minä näin, että oli kolmaskin eläin, kuin pantteri, jolla oli neljä linnunsiipeä selässään, ja sillä eläimellä oli neljä päätä, ja sille annettiin valta” (Dan. 7:6).

Aivan kuten hitaasti liikkuva karhu ei pärjää nopeasti juoksevalle pantterille [engl. käännöksessä ”leopardi”], samoin Persian armeija ei pystynyt puolustautumaan nopeasti etenevää Aleksanteri Suurta vastaan. Nebukadnessarin enneunessa pronssinen vatsa ja lanteet kuvasivat kolmatta maailmanvaltaa, Kreikkaa, ja pantteri kuvaa sitä Danielin unessa. Neljä siipeä kuvaa Aleksanterin valloitusten suurta nopeutta. Hän kukisti Persian Darius III:n Arbelan taistelussa vuonna 331 eKr. Siten hänestä tuli alle 12 vuodessa laajimman valtakunnan hallitsija, mitä siihen mennessä oli koskaan nähty. Pantterin neljä päätä kuvaavat Kreikan valtakunnan neljää osaa johon se jakaantui Aleksanterin kuoltua.

Historiasta tiedämme, että Kreikan valtakunta jakautui todella neljään osaan. Aleksanteri kuoli 32-vuotiaana, vain 7 vuotta Arbelan suuren voiton jälkeen. Valtataistelu alkoi jo ennen kuin hänet oli haudattu, ensin sukulaisten ja myöhemmin armeijan johtajien keskuudessa. Lopulta neljä Aleksanteri Suuren kenraalia otti valtakunnan johtoonsa. Nyt siis pantteripedolla eli Kreikalla oli neljä päätä! Kassandros, Lysimakhos, Ptolemaios ja Seleukos.

Tämä jakaantunut valtakunta ei kestäisi ikuisesti, ja niin Daniel näki, että oli tulossa jo neljäs valtakunta: ”Ja vielä minä näin yöllisessä näyssäni, että oli neljäs eläin, pelottava, kauhistuttava ja hyvin väkevä. Sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja ruhjoi kaiken ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin aikaisemmat eläimet, ja sillä oli kymmenen sarvea” (Dan. 7:7).

Enkeli kertoi Danielille, että neljäs valtakunta olisi erilainen kuin muut valtakunnat. Sitä kuvaava peto oli erittäin voimakas ja sillä oli valtavat rautahampaat, jotka tuhosivat sen saaliin. Tässä kuvataan julmaa, ankaraa valtaa. Osuvampaa kuvausta Rooman valtakunnan noususta tuskin olisi voinut löytää. Rooma oli armottomampi ja brutaalimpi kuin mikään aikaisemmista maailmanvalloista. Se tuhosi jopa kokonaisia kansoja ja möi ihmisiä orjiksi. Kammottavalla pedolla oli rautaiset hampaat. Kuvapatsaan rautaiset jalat edustivat neljättä valtakuntaa.

Historia kertoo, että: ”22. heinäkuuta 168 eKr. Pydnan taistelussa Aleksanteri Suuren maailmanvalta kukistettiin, 144 vuotta hänen kuolemansa jälkeen” (- History of Rome, kirja 3, luku 10). Näin Roomasta tuli neljäs maailmanmahti.

Daniel näki, että tällä hirmuisella pedolla oli 10 sarvea. Ja hän sai niihin myös selityksen: ”Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka tulevat hallitsemaan sitä valtakuntaa” (Dan. 7:24). Eli, hirmuinen peto menettäisi vallan 10 kuninkaalle/valtakunnalle. Epäilemättä Danielin mielessä välähti suuri kuvapatsas, jonka 10 varvasta kuvasivat Rooman valtakunnan jakautumista (Dan. 2 luku).

Vuoteen 476 mennessä Pohjois-Euroopan barbaariheimot olivat tuhonneet suuren osan Rooman maailmanvallasta. Englantilaisen historioitsijan, Edward Elliottin mukaan, kirjassaan Horae Apocalypticae, seuraavat barbaariheimot valtasivat Rooman valtakunnan vuosina 351– 476. Seuraavassa luettelossa on annettu näiden heimojen nimet ja niiden nykyiset vastineet:

Alemannit – saksalaiset

Burgundit – sveitsiläiset

Frankit – ranskalaiset

Lombardit – italialaiset

Saksit – englantilaiset

Sveevit – portugalilaiset

Visigootit – espanjalaiset

Herulit – tuhoutuneet

Ostrogootit – tuhoutuneet

Vandaalit – tuhoutuneet

Sitten Daniel näki, että näiden 10 kuninkaan keskeltä nousi vielä yksi valta: ” Hän sanoi: ”Minä katselin niitä sarvia ja näin, että niiden väliin kasvoi vielä pieni sarvi, ja entisistä sarvista kolme irtosi sen tieltä...” Dan. 7:8.

Eli, ennen kuin tämä pieni sarvi pääsisi valtaan, niin sen tieltä olisi kukistettava kolme valtakuntaa, noista 10 valtakunnasta. Tämän jälkeen sarven sanotaan kasvavan muita valtoja suuremmaksi: ”…joka näytti muita sarvia suuremmalta” (Dan.7:20).  Sitten sanotaan, että: ” Hän on erilainen kuin edelliset…” (Dan. 7:24).

Mistä vallasta on kyse?

Epäilemättä kyse on Rooman kirkosta. Katsotaan käykö tähän asti lukemamme tuntomerkit Rooman kirkkoon.

Luimme että ennen kuin pieni sarvi pääsee valtaan, niin sen edeltä on kukistettava kolme valtaa niistä kymmenestä, jotka ottivat vallan Roomalta. ”Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka tulevat hallitsemaan sitä valtakuntaa. Heidän jälkeensä nousee vielä yksi. Hän … kukistaa kolme kuningasta” (Dan. 7:24). Todellakin oli kolme areiolaista valtaa, jotka eivät alistuneet Rooman kirkon opetukseen. Näitä oli herulit, vandaalit ja ostrogootit. Vuonna 493 herulit menettivät henkensä keisari Zenon avustuksella. Toinen keisari, Justinianus, teki lopun vandaaleista vuonna 534 ja mursi sitten ostrogoottien vallan vuonna 538. Täten Danielin ennustuksen kolme sarvea ”kiskottiin irti juurineen”, mikä mahdollisti Rooman kirkon nousun. Näihin aikoihin Justinianus sääti, että Rooman piispa, eli paavi, on Länsi-Rooman uskonnollinen johtaja. Näin aukeni kirkolle tie koko Eurooppaan.

Daniel ennusti myös, että pieni sarvi olisi erilainen kuin muut vallat: ” Hän on erilainen kuin edelliset…” (Dan. 7:24). Todellakin, aikaisemmat vallat olivat poliittisia, mutta Rooman kirkko olikin uskonnollinen valta, joka samalla käytti myös poliittista valtaa. Pienen sarven sanottiin ensin olevan pieni, mutta kasvavan sitten muita suuremmaksi: ”…joka näytti muita sarvia suuremmalta” (Dan.7:20).  Näin kävi. Rooman kirkosta kasvoi mahti, joka hallitsi keskiajalla koko Eurooppaa.

Sitten Danielille annetaan lisää tuntomerkkejä: ”… sillä sarvella oli silmät, ihmisen silmien kaltaiset, ja suu, joka puhui suuria sanoja… uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan” (Dan. 7:8,25). Tässä esitetään, että tämä valta puhuisi suuria sanoja ja vielä Jumalaa vastaan. Hyvin omituista, että kirkko, joka sanoo palvovansa Jumalaa, puhuisikin häntä vastaan. Mutta niin vain on. Seuraavassa otteita Rooman kirkon teologisesta teoksesta: ”Paavi on niin suuriarvoinen ja ylevä, ettei hän ole pelkkä ihminen, vaan aivan kuin Jumala, Jumalan sijainen… Paavi on aivan kuin hän olisi Jumala, ainoa Kristukseen uskovien valtias kuninkaiden pää, ja hänellä on vallan täyteys…eikä se koske vain maallista valtakuntaa, vaan myös taivaallista…Paavin arvovalta ja mahti on niin suuri, että hän voi jopa jumalallisia käskyjä muuttaa” (Aus Lucius Ferraris, Papa II, Prompta Bibliotheka, 2 osa, s.25-27).

Tässä kirkko ylentää oman johtajansa Jumalan vertaiseksi. Onko tämä muuta kuin puhetta Korkeinta vastaan? Paavali oli myös ennustanut tällaisesta vallasta: ”Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen tuota päivää (Jeesuksen tulon päivää) näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen. Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle, asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala” (2. Tess.2:3,4). Tämäkin tuntomerkki on varsin selvä.

Seuraava tuntomerkki: ”Minun katsellessani tuo sarvi ryhtyi sotaan pyhiä vastaan, ja se voitti heidät ja piti heitä vallassaan…tuhoaa Korkeimman pyhiä” (Dan. 7:21,25). Tämäkin tuntomerkki osuu Rooman kirkkoon, keskiajalla se vainosi toisinuskovia. Polttoroviot, mestauslavat ja kidutuspenkit olivat kirkon välineitä, joilla se yritti saada kansaa kirkon oppiin. On arvioitu, että keskiajalla kirkko tappoi kaiken kaikkiaan noin 50 milj. ihmistä.  

Daniel näki myös sen ajan, jonka kirkon vaino kestäisi niitä kohtaan, jotka tahtoivat olla uskollisia Raamatulle, eikä kirkolle: ”Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi” (Dan. 7:25). Tämä sama aika sanotaan myös Ilmestyskirjassa: ”Pedolle annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja, ja se sai tämän vallan neljänkymmenenkahden kuukauden ajaksi. Niin se avasi suunsa ja alkoi herjata Jumalaa. Se herjasi hänen nimeään ja hänen asuinsijaansa ja niitä, jotka asuvat taivaassa. Sille annettiin myös lupa käydä taisteluun pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja niin sen valtaan annettiin kaikki heimot, kansat, kielet ja maat” (Ilm. 13:5-7).

Tässä on kyse samasta vallasta, joka puhuu Jumalaa vastaan ja tuhoaa Jumalan omia. Myös aikamääre on sama. Yksi ”aika” tarkoittaa yhtä vuotta. Joten kolme ja puoli aikaa on kolme ja puoli vuotta eli, 42 kuukautta (Raamatun laskutavan mukaan kuukaudessa on 30 päivää). Ja jos tämä muutetaan päiviksi, niin kyseessä on 1260 päivää. Myös Ilm. 12: 6,14 puhuvat samasta ajasta: ”ja nainen pakeni autiomaahan. Jumala on sinne valmistanut hänelle turvapaikan, missä hänestä pidetään huolta tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää… Mutta naiselle annettiin suuren kotkan siivet, jotta hän lentäisi turvapaikkaansa autiomaahan. Siellä hän on suojassa käärmeeltä, ja hänestä pidetään huolta vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta.”

Kyseessä on siis 1260 päivän aikajakso.  Mutta kun on puhe aikaprofetiasta, niin Raamatussa päivä luetaankin vuodeksi: ”… minä panen sinut kantamaan niitä päivän vuotta kohden…” (Hes. 4:6). ”Neljäkymmentä päivää te kiersitte tutkimassa tuota maata, neljäkymmentä vuotta teidän on kärsittävä rangaistustanne - vuosi kutakin päivää kohti. Näin te opitte tietämään, mitä merkitsee joutua minun hylkäämäkseni” (4. Moos.14:34). Eli, todellisuudessa kyseessä on 1260 vuoden aikajakso.

Pitääkö tämä aikajakso Rooman kirkon historiassa paikkansa? Kyllä, Ostrogootit, viimeinen niistä kolmesta sarvesta, Rooman kirkkoa vastustavasta heimosta, kukistettiin vuonna 538. Sen jälkeen Rooman kirkko sai vapaasti kehittää poliittista ja seurakunnallista valtaansa. Tasan 1260 vuotta myöhemmin, vuonna 1798, Napoleonin kenraali Berthier marssi Roomaan, ja otti Paavin vangiksi ja vei hänet Ranskaan, jossa Paavi sitten pian kuoli. Näin Rooman kirkon arvovalta sai iskun, eikä sillä enää ollut sitä auktoriteettia ihmisten omiintuntoihin, mikä sillä oli ollut. Aikaprofetia oli osunut juuri kohdalleen.

Sitten olisi vielä yksi tuntomerkki. Danielille sanottiin, että tämä valta: ”pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain” (Dan.7:25). Kävikö näin? Jos luetaan Rooman kirkon laatimaa katekismusta käskyistä (ev.lut kirkolla sama), niin huomataan, että Raamatun käskyjärjestyksen mukaan toista käskyä ei ole ollenkaan, joka kieltää kuvien edessä kumartelun. Rooman kirkko muutti tätä niin, että se jätti toisen käskyn pois, ja jotta luku 10 säilyisi, niin se on jakanut Raamatussa olevan kymmenennen käskyn - joka kieltää himoitsemasta - kahtia.  Danielille sanottiin, että tämä valta myös peukaloi sitä osaa laista, joka puhuu ajasta ja vain yksi käsky puhuu ajasta. Lepopäiväkäsky. Rooman kirkko itse sanookin, että se on muuttanut lepopäivän sapatilta sunnuntaille, vedoten kirkon arvovaltaan tehdä muutoksia jopa Jumalan lakiin (ks. edelliset luennot).

Näin olemme nähneet, että on vain yksi valta maailmassa, joka nousi juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa täyttääkseen kaikki nämä piirteet. Se on roomalaiskatolinen kirkko.

Nyt menemme Ilmestyskirjaan, joka puhuu samasta petovallasta. ”Pedolle annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja, ja se sai tämän vallan neljänkymmenenkahden kuukauden ajaksi. Niin se avasi suunsa ja alkoi herjata Jumalaa. Se herjasi hänen nimeään ja hänen asuinsijaansa ja niitä, jotka asuvat taivaassa. Sille annettiin myös lupa käydä taisteluun pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja niin sen valtaan annettiin kaikki heimot, kansat, kielet ja maat” (Ilm.13:5-7).

Johannes näki myös saman vallan kuin Daniel. Ensiksi, toiminta-aika on sama. 42 kk, eli, 3,5 vuotta (aikaa) eli, 1260 päivää, joka on siis 1260 vuotta, niin kuin oli pienen sarven kohdalla. Tämä peto myös herjaa Jumalaa ja puhuu suuria sanoja, niin kuin Danielin kirjan pieni sarvi. Samoin tämä peto myös vainoaa Jumalan omia, niin kuin Danielin kirjan pieni sarvi.

Johannes näki myös, että tämä valta menettäisi auktoriteetin: ”Minä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun” (Ilm.13:3). Rooman kirkko koki tämän 1260 vuoden toimintansa jälkeen. Se sai vallan 530 luvulla ja 538 sille avautui mahdollisuus ottaa valtaansa koko Eurooppa. 1260 vuotta myöhemmin, se koki surmaniskun 1790 luvulla Ranskan vallankumouksen pyörteissä, jolloin se menetti auktoriteettinsa ja sai lopullisen iskun 1798, kun Paavi otettiin vangiksi ja vietiin Ranskaan.

Mutta profetia kertoo, että tämä surmanisku ei ollut täysin kuolettava, vaan peto toipuisi siitä. ”Minä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun mutta haava oli parantunut. Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä” (Ilm.13:3).

Samoin tämä kerrotaan myös myöhemmin: ”Se käyttää ensimmäisen pedon puolesta tämän koko valtaa ja panee maan ja sen asukkaat kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava oli parantunut. Se tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta maahan ihmisten nähden. Niillä tunnusteoilla, joita sillä on valta tehdä ensimmäisen pedon nimissä, se johtaa harhaan kaikki maan asukkaat, niin että saa heidät tekemään patsaan sen pedon kunniaksi, jota on isketty miekalla mutta joka on vironnut henkiin” (Ilm.13:12-14).

Eli, nousisi valta joka tukee kuolinhaavan saanutta petoa ja näin haava paranee. Mikä on tämä toinen valta, olisi jo toisen luennon aihe, mutta se voidaan sanoa, että kyseessä on maallinen valta.

Olemme nähneet, että tämä petovalta sai surmaniskun 1260 vuoden toimintansa jälkeen. Mutta onko se vironnut henkiin? On. Rooman kirkko on tänään Yhdysvaltain jälkeen toinen supervalta. Se on levittäytynyt hyvin laajalti maailman päättäjien keskuuteen. Sillä oli myös hyvin suuri osuus siinä, että entinen Neuvostoliitto hajosi. Rooman kirkolla on tänään hyvin suuri auktoriteetti Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Myös protestanttiset kirkot käyvät keskusteluja roomalaiskatolisten kanssa, jotta kirkot voisivat lopulta yhtyä ja tämä tarkoittaisi sitä, että protestantit sulautuisivat roomalaiskatolisuuteen.

Vielä Rooman kirkko ei ole saanut sitä auktoriteettia, minkä se menetti ja Raamatun profetioiden mukaan vielä saa, mutta on jo hyvää vauhtia menossa sitä kohti.

Sitten vielä pedon viimeinen tuntomerkki: ”Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on kuusisataakuusikymmentäkuusi” (Ilm.13:18).

Mitä ”pedon luku” tarkoittaa? Annamme katolisen kirkon vastata. Latinan kieli on katolisen kirkon virallinen kieli. Paavi, katolinen teologi, edustaa koko kirkkoa. Yksi paavin nimikkeistä on Vicarius Filii Dei, eli ”Jumalan Pojan sijainen, ” ”Katolisten mielestä kirkolla, joka on näkyvä yhteisö, on oltava myös näkyvä pää.”

Latinankielisten kirjainten numeroarvot on helppo laskea:

Vicarius Filii Dei

Vicarius         5, 1, 100, 0, 0, 1, 5, 0 = 112

Filii                0, 1, 50, 1, 1 = 53

Dei                500, 0, 1 = 501

                                     = 666

Tietysti monesta muustakin nimestä saadaan sama luku, mutta tämä onkin vain yksi tuntomerkki monen muun ohella. Seuraavaksi kaikki Raamatun antamat tuntomerkit petovallasta, jotka sopivat vain Rooman kirkkoon.

1. Pieni sarvi tulee Länsi-Euroopan kymmenen valtakunnan joukosta, jotka syntyivät Rooman maailmanvallan muretessa. Dan. 7:8. Näin tapahtui Rooman kirkolle.

2. Profetian mukaan pieni sarvi nousisi toisten sarvien joukosta niiden perustamisen jälkeen. Dan. 7:20. Tämä tarkoittaa, että tämä valta tulisi vasta vuoden 476 jälkeen. Näin tapahtui.

3. Noustessaan valtaan pieni sarvi kukisti kolme aikaisempaa valtakuntaa. Ne olivat herulit, vandaalit ja ostrogootit. Nämä kolme kansaa olivat uskoltaan areiolaisia ja kieltäytyivät hyväksymästä paavia kirkon johtajana. Dan. 7:8. Näin tapahtui Rooman kirkon kohdalla.

4. Tämä valta tulisi olemaan erilainen kuin muut valtakunnat. Se oli sekä poliittinen että uskonnollinen valta. Dan. 7:24. Sopii hyvin Rooman kirkkoon.

5. Pieni sarvi vainoaisi tai ”tuhoaisi” pyhiä. ”Minun katsellessani tuo sarvi ryhtyi sotaan pyhiä vastaan, ja se voitti heidät ja piti heitä vallassaan…” Dan. 7:21, 25. Kirkon harteilla on ainakin 50 milj. ihmisen henki.

6. Tämä valta ”pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain.” Toisin sanoen tämä kirkko olettaa voivansa muuttaa Jumalan juhla-ajat ja hänen käskynsä. Dan. 7:25. Kirkko poisti laista toisen käskyn ja sen käskyn joka puhuu ajasta (sapattikäsky), se muutti pyhäpäivän lauantailta sunnuntaille.

7. Profetiassa tuodaan esiin, että tämä valta hallitsisi kaikkien muiden yläpuolella 1260 vuotta. Raamatussa sanotaan: ”Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” Dan. 7:25. Näin tapahtui.

8. Tämä valta romahtaisi, mutta se saisi sen uudelleen: ”Minä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun mutta haava oli parantunut. Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä” (Ilm.13:3). Rooman kirkko menetti auktoriteettinsa, mutta se on vironnut henkiin uudelleen ja on saavuttamassa sitä asemaan mikä sillä oli ensimmäisellä ”kaudellaan”.

9. Pedon luku 666 sopii hyvin yhteen Paavin nimikkeistä Vicarius Filii Dei.

Tämä ei ole sinänsä mitään uutta asiaa, koska jo uskonpuhdistajat näkivät, että Rooman kirkko täyttää pedolle annetut kriteerit. Siksi voidaan sanoa Lutherin tavoin, että ”jos Rooman kirkko ei ole antikristus (peto), niin sanokaa sitten mikä se on”? Niin, jos tahdomme esittää jonkin toisen vallan, niin on muistettava, että kaikkien niiden tuntomerkkinen, mitkä Raamattu antaa petovallasta, on sovittava siihen valtaan. Mutta ajan säästämiseksi voidaan todeta, että muuta valtaa, johon kaikki Raamatun antamat tuntomerkit sopisivat, ei ole.

Nyt on vain muistettava se, että Rooman kirkossa on aina ollut ja on nytkin todellisia Jumalan lapsia. He kulkevat sillä valolla mikä heillä on. Kyse ei siis ole yksittäisistä ihmisistä, vaan järjestelmästä. Mikään järjestelmä ei vie meitä kadotukseen, eikä myöskään pelasta, vaan henkilökohtainen suhde Jeesukseen ratkaisee. Toki, Jeesuksen tarkoitus on johtaa omia lampaitaan pois vääristä järjestelmistä. Jeesus sanoo: ”Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen” (Joh.10:16). Eli, todelliset hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä, ja näin Jeesus johtaa heitä omaan tarhaansa. Ja tämä ääni kuuluu ennen kaikkea Raamatun lehdiltä. Jeesus sanoo: ”Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus” (Joh.17:17).

Kuinka mahtavaa onkaan ymmärtää Jeesuksen ajatuksia ja näin kasvaa hänen tuntemuksessaan. Jos me emme laita vastaan, niin taivaan valo tulee loistamaan kirkkaana polullamme ja saamme kokea jumalallista rauhaa kaikkien taisteluittemmekin keskellä. Ja mitä halukkaampia olemme hänen ääntään kuulemaan, sitä kirkkaammin se meille loistaa.

Niin kuin Jumala on paljastanut Raamatussa, mikä on peto, niin yhtä varmasti hän paljastaa kaiken muunkin, mikä on meille tarpeellista. Olemme tulleet aikaan, jolloin meidän ei tarvitse olla tietämättömiä myöskään lopunajan tapahtumista, jos vain tahdomme ottaa sen valon vastaan, mitä taivas antaa. Jeesus sanoo: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua” (Joh.10:27).