MITÄ KUOLEMASSA TAPAHTUU?
Meediot väittävät, että ihminen ei todellisuudessa kuole, vaan hän kuoltuaan jatkaa elämää toisessa ulottuvuudessa.
Tähän samaan perustuu kaikki pakanauskonnot. Myös ne kokemukset, joissa ihmiset sanovat irtaantuneen ruumiistaan, pohjautuvat sille käsitykselle ettei ihminen todellisuudessa kuole. Valitettavasti useimmat kristilliset piirit opettavat myös samoin.
Mutta mitä Raamattu asiasta sanoo? Kun Eeva katseli Eedenin paratiisissa kiellettyä hedelmää, niin paholainen lähestyi häntä käärmeen muodossa ja houkutteli ottamaan hedelmän. Eeva sanoi silloin Jumalan sanoneen että tällöin ihminen olisi kuoleman oma (1.Moos.2:17). Käärme sanoi tähän: "Ei, ette te kuole" (1.Moos.3:4). Tätä voidaan pitää ensimmäisenä saarnana sielun kuolemattomuudesta.
Ihminen otti puusta ja näin tapahtui syntiinlankeemus. Sitten Raamattu kertoo mikä oli Jumalan ensimmäinen reaktio tähän: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämänpuusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti" (1.Moos.3:22)!
Siis Jumalan huoli oli se, ettei syntinen ihminen eläisi ikuisesti ja näin synti olisi ikuisesti olemassa maailmankaikkeudessa. Jotta näin hirvittävää asiaa ei tapahtuisi, niin Jumala ajoi ihmisen pois Eedenistä ja laittoi sen portille enkelin vartioimaan, ettei ihminen pääsisi takaisin elämän puulle (1.Moos.3:23,24). Jos Jumala ei olisi tässä onnistunut, niin silloin syntinen sielu eläisi ikuisesti.
Raamattu sanoo, että on olemassa vain yksi persoona, joka on kuolematon, "Hän (Jumala) yksin on kuolematon..." (1.Tim.6:16). Siis kukaan luotu olento ei ole itsessään kuolematon, vain yksin Jumala. Siksi Hesekiel kirjoittaa: "Se sielu joka syntiä tekee, sen on kuoltava" (Hes.18:4). Ja Raamattu sanoo, että kaikki sielut ovat tehneet syntiä, joten ei ole yhtään sielua, joka voisi olla kuolematon.
Nyt katsomme miten ihminen on rakennettu. "Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento (sielu)" (1.Moos.2:7). Tässä kerrotaan, että ensin tehtiin ihmisen ruumis, joka ei vielä ollut elossa. Sitten kun Jumala puhalsi siihen oman elämän henkäyksensä, niin ihminen alkoi elää, eli hänestä tuli elävä sielu, niin kuin vanhempi käännös sanoo. Ihmiselle ei siis annettu sielua, vaan hänestä tuli elävä sielu, eli elävä olento. Eli, kun Jumalan oma elämää tuottava henkäys tulee elottomaan ruumiiseen, niin tämä alkaa elämään. Job 27:3 kertoo myös, että niin kauan kuin Jumalan henkäys on ihmisessä, niin tämä on elossa, eli elävä sielu.
Raamattu käyttää samaa sanaa "nefes" eli sielu, myös eläimistä (1.Moos.1:20,24). Joten, jos sielu ei voi kuolla (vaikka Hes.18:4 niin sanoo), niin tällöin myös eläimet olisivat kuolemattomia, joka taas ei kuulu kristinuskoon. Tuo elämän henki, alkukielessä "ruah" joka saa elottoman materiaalin elämään ja jonka Jumala puhalsi Aadamiin, on kuitenkin myös eläimillä (1.Moos.7:21,22), joten tässä mielessä eläimellä ja ihmisellä ei ole eroa.
Heprealaisessa ajattelussa, jonka kautta Raamattu on kirjoitettu, ihminen koostuu kolmesta osatekijästä: 1) fyysinen puolemme 2) henkinen alue, joka käsittää tunteet ja ajatukset, ja jonka kautta ollaan kosketuksissa ympäristöömme 3) hengellinen alue, jonka kautta ollaan kosketuksissa Jumalaan. Voitaisiin siis puhua myös, ruumiista, sielusta ja hengestä. Nämä kolme osa-aluetta eivät toimi milloinkaan yksin, vaan aina tarvitaan kaikki kolme. Eli, ihminen on tällainen kokonaisuus. Kun ihminen kuolee, kaikki alueet lakkaavat. Kun Raamattu puhuu sielusta tai hengestä, niin se käyttää näitä sanoja asiayhteydestä riippuen hiukan eri merkityksissä, mutta ei koskaan niin, että nämä toimisivat irrallaan ruumiista.
Elävä sielu syntyi, kun Jumalan henkäys tuli elottomaan materiaaliin. Kuolemassa tapahtuu toisin päin, eli Jumalan henkäys jättää ruumiin.
Näin elävästä sielusta, eli olennosta tulee kuollut sielu ja tämä tapahtuu sekä ihmiselle, että eläimelle. Siksi viisas Salomo kirjoittaa: "Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun" (Saarn.3:19,20). Siis sekä eläinten että ihmisten sielut eivät jatka elämää, vaan kuolevat. Salomo vielä jatkaa: "Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut" (Saarn.12:7). Tämä henki ei ole ihmisen henki, vaan Jumalan henki (ei kuitenkaan Pyhä Henki,) eli tuo eläväksi tekevä Jumalan voima. Psalmista kirjoittaa kuinka ihminen kuolemassa lakkaa eläinten tavoin olemasta (Ps.49:11-13). Siksi sanotaan: "Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei yksikään, joka on hiljaisuuteen laskeutunut" (Ps.115:17). Miksi? Koska, "Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään." (Saarn.9:5). Joten, kuolemassa ei ole elämää, koska se on elämän vastakohta.
Siksi Jeesus sanoo, että hän joutuu herättämään omansa viimeisenä päivänä (Joh.6:40). Jos he olisivat elossa taivaassa, niin ei heitä tarvitsisi herättää, kun siellä ei nukuta.
Helluntaisaarnassaan Pietari sanoo, että kun Daavid kuoli, niin hänet haudattiin, eikä hän suinkaan noussut ylös taivaaseen (Ap.t. 2:29,34). Heprealaiskirjeessä 11 luvussa kerrotaan uskonsankareista, ja kuinka he odottivat pääsyä taivaaseen, mutta he eivät pääse sinne ennen muita uskovia, vaan vasta sitten yhdessä (Hepr.11:10,39,40). (1.Tess.4:3-17) kertoo, kuinka Jeesuksen tullessa uskovat kuolleet herätetään haudoistaan ja sitten temmataan elossa olevien uskovien kanssa yhdessä Jeesusta vastaan yläilmoihin ja sitten taivaaseen. Joten, eivät uskovat kuolemassa mene heti taivaaseen. (Joh.14:1-3) Jeesus sanoo, että hän meni valmistamaan omilleen sijaa taivaaseen, mutta he pääsevät sinne vasta sitten kun hän tulee heidät hakemaan, eli viimeisenä päivänä (Joh.6:40).
Vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk.16:19-31)
Tällä vertauksella Jeesus ei tahtonut opettaa sitä, mitä tapahtuu kuolemassa, vaan aivan jotakin muuta. Jeesus ei edes itse sepittänyt tätä kertomusta, vaan tällainen tarina kulki kansan keskuudessa. Vertauksen tarkoitus oli opettaa ainakin kolmea asiaa. 1) varallisuutemme ei kerro kohtalostamme 2) kuoleman jälkeen puolia ei vaihdeta 3) jos ihmiset eivät usko Sanaa, niin ihmeet eivät tätä tee.
Jos vertaus otettaisiin kirjaimellisesti, niin silloin henkiolennoilla olisi silmät, suu ja kieli. Samoin jos henkiolento kärsisi tuskaa, niin normaali fyysinen vesi voisi sitä lievittää. Kidutuspaikan ja onnelan välillä olisi vain juopa, ja näin voitaisiin katsella toisia ja myös puhutella. Tämä olisi varmaan autuutta tuossa onnen maassa. Tällaista Jumala ei ole järjestänyt, vaan kyseessä on todellakin vertaus.
Menikö ryöväri pitkänäperjantaina taivaaseen?
Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa" (Luuk.23:43). Nyt vain on niin, kun Raamattua kirjoitettiin, niin välimerkkejä ei ollut ollenkaan. Välimerkit tulivat vasta joskus 1400 luvulla jKr. Ja kun välimerkkejä silloin aseteltiin, niin ne laitettiin siten kuin silloin uskottiin. Ajatus tulee ihan toiseksi jos nuo kaksoispisteet laitetaan kohtaan, johon muu Raamatun informaatio ne vaatii. Eli, "Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa" (Luuk.23:43). Näin ajatus muuttuu aivan toiseksi. Jeesus ei lupaakaan paratiisin menoa sinä päivänä, vaan hän painottaa, että tänään hän ilmoittaa ryövärille, että hän on vielä olevan hänen kanssaan paratiisissa.
Jeesuskaan ei mennyt paratiisiin sinä päivänä. Mistä tiedämme? Raamattu sanoo, että hänet haudattiin, ja kun hän nousi haudasta sunnuntaiaamuna ja kohtasi silloin Marian joka tahtoi ilosta koskea häneen, niin Jeesus ei antanut koskea, koska ei vielä ollut noussut Isän luo (Joh.20:16,17). Mutta sama iltana opetuslapset jo saivat häneen koskea (Luuk.24:39). Joten hän oli tällä välin käynyt Isän luona.
1.Piet.3:18.20
Tämä on vaikeaselkoinen teksti, mutta kun tehdään niin, että selvillä teksteillä selitetään epäselvempiä, niin asia avautuu. Ensilukemalta näyttää siltä, että Jeesus kuoltuaan meni paikkaan, jossa oli Nooan aikaisia kuolleita elossa ja hän niille siellä saarnasi. Alkutekstissä ei kuitenkaan ole sanoja "meni pois". Joten teksti ei kerro Jeesuksen menneen mihinkään. Ensin Pietari kertoo, että Jeesus kuoli ihmisenä (lihassa), mutta hänet sitten tehtiin eläväksi Hengen voimassa. Ja tämähän tapahtui ylösnousemusaamuna. Sitten Pietari kertoo, että tämän saman Hengen voimassa Jeesus saarnasi vankeudessa oleville hengille. Mitä tarkoitetaan noilla vankeudessa olevilla hengillä? Ensiksi, kyseessä ei ole mitkään haamut, vaan oikeat ihmiset, henkilöt. Kun nykyäänkin kysytään, monenko hengen auto sinulla on? Niin kenenkään mieleen ei tule haamut, vaan tavalliset ihmiset, henkilöt. Näin Raamattukin käyttää sanaa henki.
Esim. "Sitten Joosua valtasi koko maan, Vuoriston, Etelämaan, Alankomaan ja Rinnemaat, ja surmasi kaikki niiden kuninkaat, päästämättä pakoon ainoatakaan, ja vihki tuhon omaksi joka hengen, niin kuin Herra, Israelin Jumala, oli käskenyt" (Joos.10:40). Tässä sanotaan, että Joosua tappoi henkiä, mutta jokainen ymmärtää, että kyse on henkilöistä. Näin myös Pietarin tekstissä. Ja kun puhe oli vankeudesta olevista henkilöistä, niin kyseessä on synnin vankeina olevat ihmiset, joita Jeesus tuli pelastamaan (Jes.61:1).
Pietari siis kirjoitti, että siinä saman hengen (Pyhä Henki) voimassa jossa Jeesus herätettiin, niin hän tämän saman Hengen kautta saarnasi Nooan suulla silloisille synnin vankeina oleville henkilöille.
Onko taivaassa nyt ihmisiä?
"Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget" (Hepr.12:23). Jälleen kyse on henkilöistä ja todellakin, siellä on joukko perille päässeitä. Ja me tiedämme niiden lukumäärän ja kolmen nimetkin. Ilm. 4:2-4 kertoo 24 vanhimmasta, jotka ovat päässeet perille. Siellä siis on pieni joukko, joka edustaa ihmiskuntaa. Kolmen nimet tiedämme. Henok, joka otettiin suoraan taivaaseen (1.Moos.5:24; Hepr.11:5). Elia, joka myös otettiin taivaaseen suoraan (2.Kun.2:11). Mooses, joka kuoli (5.Moos.34:5) mutta jonka Jumala sitten herätti ja vei taivaaseen. Room.5:14 kertoo, että kuolema oli hallinnut Moosekseen asti kaikkia. Eli, ennen Moosesta ketään ei oltu herätetty. Matt.17:3 kertoo, kuinka Elia ja Mooses ilmestyivät taivaasta Kirkastusvuorella.
Loput 24 vanhimmasta ovat todennäköisesti niitä, jotka herätettiin haudoista Jeesuksen kuollessa (Matt.27:51-53). Kun Jeesus astui sitten ylös taivaaseen, niin sanotaan että hän vei vankeja saaliinaan mukaan taivaaseen (Ef.4:8), ja tästä porukasta sitten muodostuu tuo 24 vanhimman esikoisjoukko.
Spiritismi
Raamattu siis osoittaa, että kuolleet ovat kuolleita, eivätkä näin voi olla elossa. Siksi Jumala varoittaa ottamasta kuolleisiin yhteyttä (3.Moos.19:31; 5.Moos.18:10-12). Tämä siksi koska kyseessä on paholaisen illuusiot. Hän pystyy näyttäytymään kuolleena henkilönä ja puhumaan samoin kuin hän. 2.Kor.11:4 sanoo: "eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valonenkeliksi."
1.Sam.28 luku kertoo kuinka kuningas Saul jo Jumalasta luopuneena, meni meedion luo ja kysyi neuvoa kuolleelta. Viesti tuli, ja se vielä osui kohdalleen, Saul ja hänen poikansa kuolisivat huomenna seuraavassa taistelussa. Saul ei ollut tahtonut kuulla Jumalan puhetta ja hän paadutti sydämensä niin että Saatana sai hänet vaikutuspiiriinsä (hänen poikansa myös). Hän tiesi, että Saul on hänen ja hän voi tehdä sille mitä haluaa. Ja hän sitten kertoi meedion kautta, kuolleeksi profeetta Samueliksi tekeytyneenä, että Saul kuolee huomenna ja sitten hän järjesti asiat niin.
" Niin kuoli Saul, koska hän oli ollut uskoton Herraa kohtaan eikä ollut ottanut vaaria Herran sanasta, ja myös sen tähden, että hän oli kysynyt vainajahengeltä neuvoa" (1.Aik..10:13).
Siksi spiritismi on hyvin vaarallista leikkimielelläkin, koska siinä leikitään suoraan Saatanan kanssa. Kuolleet eivät tiedä mitään, niin kuin Raamattu sanoo.
"Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room.6:23). Synti ei voi olla ikuisesti olemassa ja siksi Jumala on suunnitellut niin, että kaikki mikä on synnin saastuttamaan, tulee katoamaan. Mutta hän on myös järjestänyt niin, että ikuinen elämä ja olemassaolo voidaan saada armosta uskonkautta Jeesukseen.
Siksi Paavali kirjoittaa "Niin kuin on kirjoitettu: "Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi." Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan" (Room.4:17). Eli, kuolleet (uskovatkin) ovat olemattomia, eli heitä ei ole missään, paitsi Jumalan ajatuksissa. Kun hän herättää kuolleen, eli olemattoman elämään, eli olemaan, niin tässä tapahtuu uudelleen luominen. Ja tämä tapahtuu vasta kun Jeesus tulee. "Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee" (1.Kor.15:22.23).
