ISRAEL
Jumalan kansa
Raamattu osoittaa, että Jumalalla on aina ollut maanpäällä oma kansa, joka on pitänyt majakan tavoin valoa yllä Jumalasta. Se myös osoittaa, että Jumalalla on ollut aina vain yksi kansa, ei koskaan kahta kansaa. Samoin on myös tänään.
Mutta ennen kun katsomme tätä päivää, niin meidän on lähdettävä alusta. Aadam ja Eeva muodostivat alussa Jumalan kansan. Syntiinlankeemuksen jälkeen heidän perheensä kasvoi ja osa lapsista pysyi uskollisena Jumalalle ja näin Jumalan kansa lisääntyi. Samaan aikaan heidän uskottomat lapset ja heidän jälkeläisensä muodostivat jumalattoman kansan, joka myös lisääntyi.
Nooan aikaan tullessa jumalattomat olivat lisääntyneet huomattavasti enemmän ja vain Nooa perheineen muodosti silloin Jumalan kansan. Vedenpaisumuksen jälkeen Nooan pojista Seem oli se, jonka jälkeläiset pitivät yllä Jumalan asiaa. Siksipä Abraham, jonka kautta Jumala ryhtyi kasvattamaan kansaansa, oli juuri Seemin jälkeläinen. Jumala sanoi Abrahamille: "Minä annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet, ja annan heille koko tämän maan. Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille..." (1.Moos.26:4).
Iisak jatkoi isänsä Abrahamin perintöä Jumalan kansana. Tämän jälkeen hänen poikansa Jaakob, joka monien vaiheiden jälkeen sai Jumalalta vakuutuksen: "Silloin mies sanoi: "Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut" (1.Moos.32:29).
Sitten Jumala johdatti Jaakobin poikineen Egyptin vehreille laidunmaille, jossa Jumalan kansa lisääntyi nopeasti. Kun aika koitti, niin Jumala lähti johdattamaan suureksi kasvanutta kansaansa pois Egyptistä Mooseksen johdolla. Jo tässä kohtaa on huomioitava seuraava lausunto: "Ja israelilaiset lähtivät liikkeelle ja kulkivat Ramseksesta Sukkotiin; heitä oli noin kuusisataa tuhatta jalkamiestä, paitsi vaimoja ja lapsia. Ja myös paljon sekakansaa meni heidän kanssansa, sekä lampaita ja raavaskarjaa suuret laumat" (2.Moos.12:37,38). Tämä tarkoitti, että Jumalan kansaan ei siis kuulunut vain Jaakobin pojista polveutuneet, vaan myös pakanat, jotka tahtoivat palvella elävää Jumalaa. Abrahamillehan oli sanottu, että "...Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille..." (1.Moos.26:4).
Jumalan tarkoitus oli siis, että kaikki kansat palvelisivat häntä, ja näin muodostaisivat suuren Jumalan kansan. Siksi sanottiin: "Jumalaa palveltaessa koskevat teidän keskuudessanne asuvia muukalaisia samat säädökset kuin teitäkin. Teidän on sukupolvesta toiseen aina noudatettava tätä määräystä: Herran edessä nämä muukalaiset ovat samassa asemassa kuin te" (4.Moos.15:15).
Jesajan kautta muistutettiin vielä samasta asiasta: " Älköön murehtiko muukalaisen poika, joka on liittynyt Herran palvelijoiden joukkoon: "Näinkö Herra sulkee minut kansansa yhteydestä?" Älköön eunukki huokailko: "Minähän olen kuivettunut puu." Sillä Herra sanoo näin: - Myös eunukit, jotka pyhittävät minun sapattini, jotka tahtovat noudattaa minun mieltäni ja pysyvät minun liitossani, saavat kunniakkaan nimen pyhäkössä, muurieni sisäpuolella. Heillekin minä luon muistomerkin, poikia ja tyttäriä kestävämmän, annan nimen, joka ei koskaan katoa. Samalla tavoin myös muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon, jotka rakastavat hänen nimeään ja kunnioittavat häntä, kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin pyhyyttä ja pysyvät minun liitossani, he kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni. Minä täytän heidät riemulla, kun he rukoilevat siellä. Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit, jotka he tuovat alttarilleni. Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla" (Jes.56:3-7).
Vanhan testamentin aikana Jumalan kansa muodostui juutalaisista, joita oli enemmistö ja pakanoista, jotka tahtoivat palvella Herraa. Jotta liitto -- jonka Jumalan oli tehnyt kansansa kansa, ja johon hänen kansan oli suostunut -- pysyisi voimassa, edellytti että kansa olisi uskollinen.
"Jos te tottelette näitä käskyjä ja noudatatte niitä, niin Herra, teidän Jumalanne, osoittaa teille uskollisuutensa ja pitää voimassa liittonsa, kuten hän on vannonut teidän esi-isillenne" (5.Moos.7:12).
"Jos kaikessa tottelette Herraa, Jumalaanne, ja tarkoin noudatatte hänen käskyjään, jotka minä teille annan, niin Herra asettaa teidät maan kaikkien kansojen yläpuolelle. Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne, kun vain tottelette Herraa, Jumalaanne " (5.Moos.28:1,2).
Mutta jos kansa ei tottelisi, niin seuraukset olisivat myös vakavat
"Jos ette tottele Herraa, Jumalaanne, ettekä tarkoin noudata kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset:...Herra hajottaa teidät kaikkien kansojen sekaan kautta koko maanpiirin, ja te joudutte palvelemaan vieraita jumalia, joita ette tunne ja joita eivät isännekään tunteneet, puisia ja kivisiä jumalia. Vieraiden kansojen keskuudessa te ette koskaan löydä rauhaa eikä teillä ole edes jalansijaa, mihin voisitte pysähtyä levähtämään. Herra tekee teidät siellä pelokkaiksi ja aroiksi, hän riuduttaa silmänne ja lannistaa mielenne" (5.Moos.28:15, 64,65).
Kansa kuitenkin luopui Jumalastaan ja oli hänelle uskoton sekä ryhtyi palvelemaan epäjumalia. Näin se veti päälleen Jumalan uhkaukset. Jeremia oli ennustanut tulevasta pakkosiirtolaisuudesta ja sen pituudesta: "Koko tämä maa tulee täyteen raunioita ja autioituu, ja nämä kansat palvelevat Babylonian kuningasta seitsemänkymmentä vuotta" (Jer.25:11). Ja näinhän sitten tapahtui. Nebukadnesar valloitti Israelin maan ja vei Jumalan kansan Babyloniin.
Mutta oli myös ennustettu, että kansa palaisi takaisin: "Näin sanoo Herra Jumala: Minä kokoan teidät kansojen seasta, minä kerään teidät maista, joihin olette hajallenne joutuneet, ja annan teille Israelin maan" (Hes.11:17).
"Herra sanoo: "Vielä tulevat päivät, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset Egyptin maasta.' Sen sijaan sanotaan: 'Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin oli heidät karkottanut.' Sillä minä tuon heidät takaisin heidän omaan maahansa, jonka minä olen antanut heidän isilleen" (Jer.16:14,15).
Seitsemänkymmenen pakkosiirtolaisvuoden jälkeen profetia toteutui ja kansa pääsi lähtemään rakentamaan Jerusalemia ja temppeliä uudelleen. Esran ja Nehemian kirjat kertovat noista värikkäistä jälleenrakennus vuosista ja siitä miten muurit ja temppeli lopulta saatiin rakennettua. Näin Jumalan kansalle avautui uusi mahdollisuus palvella vapaasti Herraansa.
Danielin kautta Jumala oli antanut profetian, jossa hän oli säätänyt juutalaisille ja Jerusalemin kaupungille 70 (vuosi)viikkoa kestävän armonajan. Tuon ajan kuluessa juutalaisen kansakunnan tuli katua, kääntyä ja valmistautua Messiaan tulemukselle ja siten täyttää sitä koskeva Jumalan tarkoitus. Daniel kirjoitti myös "pahojen tekojen sovittamisesta" ja "ikuisen oikeudenmukaisuuden saattamisesta voimaan" tämän ajanjakson merkkeinä. Nämä messiaaniset toiminnat osoittaisivat, että Vapahtajan oli määrä tulla tuona aikana (Dan. 9:24).
Raamatun profeetallisen periaatteen mukaan profeetallinen päivä vastaa kirjaimellista vuotta
(4. Moos. 14:34 ; Hes. 4:6) Tämä käy selville myös Jumalan antamasta ohjeesta Moosekselle: "Laske seitsemän vuosiviikkoa eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän" (3. Moos. 25:8).
Teksti puhuu erityisesti vuosiviikoista, joka siis tarkoittaa päivän lukemista vuodeksi. Tässä yksi vuosiviikko on 7 vuotta. Koska viikossa on 7 päivää, niin päivä vuodeksi -periaatteen mukaisesti tämä tarkoittaa 7 vuotta. Ja kun vuosiviikkoja on 7, niin tällöin vuosia on 49, niin kun Jumalan sanoi. Tämän ohjeen mukaisesti silloin 70 vuosiviikkoa on luonnollisesti 490 vuotta.
Daniel ilmoittaa, että tämä ajanjakso alkaisi "Jerusalemin entiselleen palauttamista ja rakentamista koskevan sanan lausumisesta" (Dan. 9:25). Tämä käsky, joka antoi juutalaisille itsenäisyyden, annettiin Persian kuninkaan Artakserkseen seitsemäntenä hallitusvuotena ja se astui voimaan syksyllä 457 eKr. (Esra 7:8,12-26 ; 9:9). Kaksi käskyä oli annettu jo aikaisemminkin, mutta tämä oli lopullinen. Kuningas antoi vielä suuret määrät kultaa ja hopeaa temppelin rakentamista ja jumalanpalvelusmenoja varten.
Vuosi 457 eKr. on pystytty määrittämään täsmällisesti seuraavien lähteiden avulla: Olympiadien ajoitus, Ptolemaioksen kaanon, Elephantinen papyrus ja babylonialaiset nuolenpäätaulut."
Danielin profetia osoitti, että voideltu hallitsija eli Messias ilmestyisi seitsemän vuosiviikon ja kuudenkymmenenkahden vuosiviikon eli 69:n vuosiviikon jälkeen, joka on siis 483 kirjaimellista vuotta (Dan. 9:25). Tuo seitsemän ensimmäistä vuosiviikkoa (49 vuotta), rakennettiin Jerusalemia ja temppeliä, niin kuin jae 25 kertoo, ja näin tapahtui. Tämän jälkeen tulisi aika 62 vuosiviikkoa (434 vuotta), jonka jälkeen olisi voidellun määrä ilmestyä. Siis 49 + 434 = 483 vuotta eli 69 vuosiviikkoa. Kun tämä aikajakso alkaa vuodesta 457 eKr. Jerusalemin rakentamiskäskystä, niin silloin tullaan vuoteen 27 jKr. (nolla vuotta ei ole). Ilmestyikö voideltu hallitsija tuolloin niin kuin Danielin kautta oli ennustettu?
Messias on hepreaa ja Kristus on kreikkaa ja molemmat sanat tarkoittavat "voideltua" (Joh. 1:41).
Todellakin, syksyllä 27 jKr., Jeesus kastettiin Jordan-virrassa, jonka yhteydessä Isä Jumala voiteli hänet Pyhällä Hengellä (Luuk. 3:21, 22).
Tämä tapahtui: "Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena, siihen aikaan kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana, kun neljännesruhtinaina hallitsivat Galileassa Herodes, Itureassa ja Trakonitiksen maassa hänen veljensä Filippos ja Abilenessa Lysanias ja kun ylipappeina olivat Hannas ja Kaifas." (Luuk. 3:1,2).
Ajankohta on todellakin historiallinen tosiasia (C. Mervyn Maxwell, God Cares, Mountain View, CA.: Pacific Press, 1981, vol. 1,s.216-218. Cleason L. Archer, Encyclopedia of Bible Difficulties, Grand Rapids, MI: Zondervan, 1982, s. 291).
Tähän tapahtumaan viittaa myös Pietari kun hän lausuu, että hänet "Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla" (Ap.t. 10:38). Kun Jeesus aloitti julistustyönsä, hän sanoi "Aika on täyttynyt" (Mark.1:15), jolloin hän epäilemättä viittasi suoraan tämän aikaennustuksen täyttymiseen.
Näin Danielin ennustus satoja vuosia aikaisemmin voidellun ilmestymisestä, oli osunut kohdalleen.
Olemme päässeet tilanteeseen, jossa 70 viikon aikajaksosta on kulunut 69 vv. eli 483 vuotta, joka toi meidät vuoteen 27 jKr., jolloin Messias voideltiin, niin kuin Daniel oli ennustanut.
70 vuosiviikosta olisi siis vielä tähteellä 1 vuosiviikko eli 7 kirjaimellista vuotta. Daniel kertoo, että tänä aikana "raivataan voideltu tieltä" (Dan. 9:26). Jae 27 kertoo, että tämä tapahtuisi viimeisen vuosiviikon puolessavälissä, eli 3½ vuotta Messiaaksi voitelun jälkeen jolloin hän lakkauttaisi "teuras- ja ruokauhrin". Kaikki teuras- ja ruokauhrit olivat viitanneet tulevan Messiaan kertakaikkiseen ja riittävään uhriin. Kun Jeesus uhrattiin Golgatalla, niin se tapahtui keväällä 31 jKr., jolloin oli mennyt tarkalleen 3½ vuotta hänen kasteestaan, joka oli tapahtunut syksyllä 27 jKr.
Tuolloin temppelin esirippu repesi yliluonnollisella tavalla kahtia ylhäältä alas asti (Matt. 27:51), osoittaen että Jumala oli lakkauttanut koko temppelipalveluksen. Näin esikuvat kohtasivat täyttymyksensä (Hepr.10:8-10).
Vuoden 31 jKr. pääsiäinen oli keväällä, jolloin tämän pääsiäisen sapattia nimitettiin suureksi sapatiksi (Joh. 19:31). Tämä johtui siitä, että juuri tuolloin vuonna 31 jKr. pääsiäissapatti ja viikkosapatti sattuivat samalla päivälle, ja siksi sapattia nimitettiin suureksi. Eli, Jeesus ristiinnaulittiin keväällä 31 jKr., 3½ vuoden jälkeen hänen kasteestaan, niin kuin Daniel oli ennustanut.
Tämä on yksi suurimmista todisteista siitä, että Nasaretin Jeesus oli Vanhan testamentin luvattu Messias. Siksipä esim. yksi ihmiskunnan suurimmista tiedemiehistä, sir Isaac Newton, joka oli harras kristitty ja Raamatun tutkija, kirjoitti Danielin kirjan kommentaarissaan, että tämä profetia on kristinuskon peruskivi. Ja sitä se on.
Vielä olisi jäljellä viimeisen vuosiviikon viimeinen puolikas, eli 3½ vuotta. Koko 70 vuosiviikon aikajakso loppuu v. 34 jKr., joten Jeesuksen kuolemasta 3½ vuotta eteenpäin tullaan tähän vuoteen. Mitä tällöin tapahtui? Ensimmäinen kristitty marttyyri Stefanus kivitettiin ja evankeliumin sanomaa lähdettiin julistamaan myös pakanoille. (Ap.t. 13:46).
Jotkut opettavat, että viimeinen viikko on sijoitettava tulevaisuuteen, aivan viimeisiin aikoihin, mutta teksti ei anna tällaiseen mitään lupaa. Se kertoo yhtenäisen aikajakson (70 viikkoa), jonka aikana Jerusalemia rakennetaan uudelleen, Messias voidellaan tehtäväänsä ja että hän lakkauttaa uhrijärjestelmän (kuolemallaan). Se myös osoittaa ajan, jolloin evankeliumia lähdettiin viemään pakanoille. Jos viimeinen viikko tuosta aikajaksosta repäistään irti (vastoi siis tekstin antamaa informaatiota), niin tällöin menettäisimme Raamatun väkevimmän Messiasprofetian.
Danielille sanottiin: "Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi." (Dan.9:24). Tämä oli pakkosiirtolaisuuden jälkeen uusi mahdollisuus, mutta juutalaiset jotka vielä silloin muodostivat Jumalan kansan ytimen, eivät käyttäneet hyväkseen tätä armonaikaa joka heille oli annettu. Siksipä Johannes kirjoittaa: "Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan" (Joh.1:11).
Siksi myös Jeesus joutui toteamaan: "Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille" (Matt.23:37,38).
Kun Jeesus poistui viimeisen kerran tuolta temppelialueelta, niin näin Jumalan läsnäolo oli menetetty ikuisiksi ajoiksi. Temppeli jäi asujaansa vaille. Siksi Jeesus itki juutalaisten tähden:
"Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.
Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi" (Luuk.19:41-44).
Tässä Jeesus juuri viittaa tuohon 70 vuosiviikon eli 490 vuoden etsikkoaikaan joka oli annettu Danielin kautta. Juutalaiset kansana hylkäsi sen. Siksi Jeesus joutui sanomaan:
"Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet: - Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme. "Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä" (Matt.21:42,43).
"Juutalaiset huusivat: "Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?" Mutta ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari " (Joh.19:15). Tässä juutalaiset kansana sinetöivät kohtalonsa, kun he huusivat, ettei heillä ole kuningasta, vaan keisari. Ja Jumala kunnioitti heidän valintaansa. Siksi Jeesus sanoi:
"Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä" (Matt.21:43).
Niin, juutalaisilta kansana, otettiin etuoikeus olla automaattisesti Jumalan kansaa. Tämän jälkeen juutalaiset yksilöinä niin kuin pakanatkin, jotka ottaisivat Kristuksen vastaan, muodostaisivat tuon Jeesuksen lupaaman kansan, joka tuottaisi luvatun hedelmän. Tästähän juuri Paavali opettaa paljon.
Jeesus sanoi: "Minä olen tosi viinipuu" (Joh.15:1). Paavali puhuu myös puusta roomalaiskirjeessään.
"Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa" (Room.11:17-24).
Tässä Paavali sanoo, että oliivipuu kuvaa myös Jumalan kansaa. Ja niin kuin jo Vanhan testamentin aikana, niin Jumalan kansa ei muodostunut pelkästään juutalaisista, vaan myös pakanoista, vaikka juutalaiset muodostivat silloisen ytimen. Paavali sanoo, että oksat kuvaavat ihmisiä, luonnolliset oksat juutalaisia ja villin oliivipuun oksat pakanoita. Tässä hän esittää, että luonnolliset oksat (juutalaiset) eivät siis enää ole automaattisesti Jumalan kansaa, vaan vain ne yksilöt, jotka uskovat. Ja kun Uuden testamentin puolella puhutaan uskosta, niin tarkoitetaan tietysti uskoa häneen, joka sanoi: "Minä olen tosi viinipuu" (Joh.15:1).
Paavali antaa myös seikkaperäistä opetusta siitä, miten nykyisin tullaan Jumalan kansan eli Israelin jäseneksi. "Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia" (Room.9:6,7). Niin, Jumalan tosi Israeliin, ei kuuluta enää luonnollisen syntymän perusteella.
"Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki" (Room.2:28,29). Nykyiseen Jumalan kansaan eli Israeliin, kuulutaan vain uudestisyntymän kautta.
"On samantekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ympärileikkaamaton. Tärkeää on, että hänet on luotu uudeksi. Tulkoon rauha ja laupeus niiden osaksi, jotka vaeltavat tämän ohjeen mukaan, koko Jumalan Israelin osaksi" (Gal.6:15,16). Tässäkin kun Paavali puhuu Jumalan Israelista, niin hän ei tarkoita juutalaisia, vaan sekä juutalaisia että pakanoita, jotka ovat uudestisyntyneitä ja uskovat Jeesukseen. Näin nykyinen Jumalan Israel muodostuu sekä uudestisyntyneitä juutalaisista että pakanoista.
"Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen" (Ef.3:5,6). Tässäkin Paavali esittää, että uskossa olevat juutalaiset ja pakanat ovat saman ruumiin, eli Jumalan kansan Israelin jäseniä.
"Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: - Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä" (Room.11:25,26).
Tässä Paavali kertoo, että kansana juutalaiset ovat paatumuksen tilassa loppuun asti, yksilöitä lukuun ottamatta. Tämä siksi, koska Jeesus sanoo: "Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu" (Matt.24:13). Näin pakanoista koottava määrä on saatu täyteen ja sitten tulee loppu. Tämä tarkoittaa, että enää ei julisteta evankeliumia pakanoille eikä juutalaisille. Ja kun evankeliumi on tehnyt tehtävänsä sekä juutalaisten että pakanoitten parissa, niin näin lopulta koko Israel, eli Jumalan kansa joka on muodostunut juutalaista ja pakanoista, pelastuu.
Sitten vielä Paavalin opetusta siitä, että Kristukseen uskovat pakanat kuuluvat Jumalan kansaan eli Israeliin. On syytä huomata, että seuraavissa lausunnoissa puhutaan nimenomaan pakanoille.
"Hoosean kirjassa hän sanoo: - Minä olen sanova kansakseni sitä, joka ei kansaani ollut, ja rakastetukseni sitä, jota en rakastanut. Ja samassa paikassa, jossa heille sanottiin: "Te ette ole minun kansaani", heitä tullaan sanomaan elävän Jumalan lapsiksi" (Room.9:25,26).
"Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: - Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani" (2.Kor.6:16).
"Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät" (Ef.2:19).
"Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää." (Tit.2:14).
"Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa" (1.Piet.2:9,10).
Jumalalle ei koskaan ole ollut kahta kansaa, eikä ole nytkään. On vain yksi Jumalan kansa. Jota Jaakobista asti on kutsuttu Israeliksi. Tuolloin ytimen muodostivat juutalaiset ja pakanat olivat vähemmistö, mutta nykyisin vähemmistönä ovat juutalaiset ja enemmistönä pakanat.
"Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu." (Gal.3:28,29).
Abrahamille annettu lupaus koski Jumalan kansaa. Ja Paavali sanoo, että kaikki jotka uskovat Jeesukseen, ovat Abrahamin jälkeläisiä ja tuosta perinnöstä osallisia. No koskiko lupaus Palestiinan aluetta, johon Jumalan kansan pitäisi muuttaa?
"Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt... Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin" (Hepr.11:10,14-16).
Niin, Abrahamille ja hänen todellisille jälkeläisilleen oli luvattu paljon parempi maa ja kaupunki, kuin mikä Palestiinassa sijaitsee. Kyseessä on tietysti se Uusi maa ja taivaallinen Jerusalem.
"Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme" (Gal.4:26). Tämä Jerusalem on todella vapaa. Siellä ei ole sotia, itkua ja sairautta, niin kuin maallisessa Jerusalemissa.
Raamattu ei opeta, että Jumalan kansan näin lopun aikana pitäisi muuttaa Palestiinaan. Jos näin opettaisi, niin silloin sinne pitäisi muuttaa myös kaikki pakana kristityt, koska he myös kuuluvat Jumalan kansaan. Ne Vanhan testamentin lupaukset Jumalan kansan palaamisesta omaan maahansa toteutuivat silloin, kun he palasivat Babylonin pakkosiirtolaisuudesta.
Kun Ilm.7:1-4 puhuu lopunajan sinetöimisestä ja mainitsee Israelin12 sukukuntaa, niin kyseessä on juuri se todellinen Israel, josta Paavali puhuu ja johon kuuluu uudestisyntyneet juutalaiset että pakanat. Samoin kun Ilm.21:12 puhuu taivaallisesta Jerusalemista jossa on 12 porttia nimetty 12 sukukunnan mukaan, niin kyseessä on sama asia. Nämä sukukunnat edustavat koko Jumalan kansaa, johon kuuluu sekä juutalaisia että pakanoita. Pelastuneet juutalaiset ja pakanat käyvät sisään kaupunkiin jonkun noiden 12 portin kautta. Ilm.21:14 mainitsee vielä, että muurissa on 12 peruskiveä 12 apostolin mukaan ja näidenkin nimet edustavat koko Jumalan kansaa.
On myös muistettava, että Jumalan antamat lupaukset kansalleen oli aina ehdollisia. Lupaus toteutui, jos kansa totteli, muuten ei. Ja kun tässä valossa luetaan esim. Jes.65:17-25, niin huomataan, että ennustuksessa puhutaan kahdesta eri tilanteesta. Alussa jo väläytetään samasta uudesta taivasta ja maasta kuin Ilm.21:1. Eli, siitä lopullisesta hyvästä. Mutta Jes.65:20 eteenpäin puhutaan vielä kuolemasta, jota ei uudessa maassa enää ole. Tämä hyvän aika, olisi voinut toteutua tässä ajassa, jos juutalaiset olisivat kansana ottaneet Kristuksen vastaan. Mutta näin ei tapahtunut ja myös profetia ei päässyt toteutumaan, koska se oli ehdollinen. Samoin muutkin Vanhan testamentin tekstit jotka puhuvat Israelin tulevasta hyvästä ovat ehdollisia. Esim. Sakaria ennusti valoisista näkymistä pakkosiirtolaisuuden jälkeen, mutta ne eivät päässeet toteutumaan kokonaisuudessaan, kun kansa luopui jälleen Jumalastaan. Jumalahan oli sanonut: "Jos kaikessa tottelette Herraa, Jumalaanne, ja tarkoin noudatatte hänen käskyjään, jotka minä teille annan, niin Herra asettaa teidät maan kaikkien kansojen yläpuolelle. Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne, kun vain tottelette Herraa, Jumalaanne " (5.Moos.28:1,2).
Valitettavasti nuo siunaukset eivät päässeet kirjaimellisesti toteutumaan silloisen Israelin kohdalla, mutta ne toteutuvat paljon parempana, niin kuin Uusi testamentti kertoo, nykyisen Israelin eli Jumalan kansan kohdalla, kun se pääsee taivaalliseen Jerusalemiin.
Kun Jeesus ennusti Jerusalemin hävityksen, joka sitten tapahtui noin 40 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, eli 70 jKr., niin hän samalla ennusti, että Jerusalemin alue tulisi olemaan pakanakansojen tallaamana ajan loppuun asti.
"Kun te näette Jerusalemin olevan sotajoukkojen piirittämä, silloin tiedätte, että sen hävitys on lähellä... Monet surmataan miekan terällä, toiset viedään vangiksi kaikkien kansojen sekaan, ja vieraat kansat polkevat Jerusalemia, kunnes niille annettu aika täyttyy" (Luuk.21:20-24). Ja tuo pakanoille annettu aika on se aika, kun heille saarnataan evankeliumia. Jeesushan sanoi.
"Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu" (Matt.24:14). Eli, näin kauan vieraat kansat tallaavat maallisen Jerusalemin aluetta. Juutalaiset eivät siis pysty koskaan hävittämään pakanoita sieltä pois. Eikä Raamattu opeta, että tämä olisi edes Jumalan tahto.
Kun alkuseurakunta lähti viemään sanomaansa eteenpäin, niin se ensin saarnasi 3.5 vuotta pelkästään juutalaisille. Kun juutalaiset eivät ottaneet sanomaa vastaan tänä aikana (oli tietysti yksilöitä, jotka ottivat), niin "Silloin Paavali ja Barnabas sanoivat heille suorat sanat: "Kaikkein ensimmäiseksi Jumalan sana oli julistettava teille. Mutta koska te torjutte sen ettekä pidä itseänne iankaikkisen elämän arvoisina, me käännymme pakanoiden puoleen" (Ap.t. 13:46).
On huomioitava, että apostolien sanoma juutalaisille ei koskenut millään tavalla sitä, että vieraissa maissa asuvien juutalaisten olisi palattava takaisin Palestiinaan ja Jerusalemiin. He itsekin olivat juutalaisia ja esimerkillään he näyttivät sekä juutalaisille että pakanoille, että heidän on mentävä kaikkeen maailmaan saarnaaman evankeliumia lähetyskäskyn mukaisesti.
Jeesushan sanoi: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" (Matt.28:19). Tämä käsky koski koko Jumalan kansaan. Jumalan kansalla on edessään loistava tulevaisuus, mutta ensin sen on tehtävä sille annettu työ loppuun. Sen ei pidä mennä vain Palestiinaan, vaan sen on mentävä kaikkialle maailmaan lähetyskäskyn mukaan.
Jumalalla on siis aina ollut vain yksi kansa ja niin on nytkin. Sellainen käsitys että Jumalalla on kaksi kansaa: juutalaiset ja kristityt, ei ole raamatullinen ajatus. Jumalalla on tänäänkin vain yksi kansa, Israel, joka koostuu uskoon tulleista juutalaisista ja pakanoista.
Sak.2:12 Jumala sanoo: "Joka koskee minun kansaani, se koskee minun silmäterääni." Niin, on mahtavaa kuulua Jumalan kansaan ja olla näin hänen silmäteränsä.
